PÄÄKIRJOITUS

 

Syyskuu saapuu kuin huomaamatta. Yhtenä aamuna ilma tuntuu poskilla hieman viileämmältä, valo siivilöityy puiden lomasta pehmeämpänä ja illalla huomaa sytyttävänsä ensimmäisen kynttilän – ei vielä varsinaisesti pimeyden vuoksi, vaan tunnelman.

Luonto alkaa vaihtaa värejään. Kesän heleä vihreys syvenee metsänvihreäksi, kullankeltainen sekoittuu ruosteeseen, viininpunaiseen ja tummaan luumuun. Omenat kypsyvät, sienet nousevat metsänpohjasta ja puiden lehdet valmistautuvat päästämään irti.

Syksy tekee tuloaan.

Ehkä meissäkin tapahtuu samaan aikaan jotakin. Kesän avoimuuden ja ulospäin suuntautuvan energian jälkeen alamme kaivata enemmän lämpöä, tuttuja rytmejä ja omaa rauhaa. Katse kääntyy vähitellen sisäänpäin – sekä kodissa että meissä itsessämme.

SuVia STORIESin syyskuun kantavana teemana on juurtuminen – turvaa ja omaa rytmiä syksyyn.

Juurtuminen ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi pysähtyä paikoillemme tai lakata tavoittelemasta meille tärkeitä asioita. Se tarkoittaa vahvan ja turvallisen perustan rakentamista kaiken tekemisen alle. Sellaista yhteyttä itseemme, johon voimme palata myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon, aikataulut täyttyvät ja elämä kuljettaa meitä odottamattomiin suuntiin.

Syksy mielletään usein uuden alun ajaksi. Loman jälkeen palataan arkeen, aloitetaan uusia harrastuksia, asetetaan tavoitteita ja päätetään jälleen kerran ryhdistäytyä. Huomaamatta tästäkin vuodenajasta voi tulla uusi itsensä kehittämisen projekti.

Pitäisi liikkua enemmän. Syödä paremmin. Herätä aikaisemmin. Keskittyä tehokkaammin. Saada enemmän aikaan.

Mutta entä jos syksy ei tarvitsekaan meistä parempaa versiota?

Entä jos saisimme astua tähän vuodenaikaan juuri sellaisina kuin olemme tässä ja tänään?

Itsensä kehittäminen voi parhaimmillaan olla uteliasta tutustumista omaan mieleen, kehoon, tarpeisiin ja unelmiin. Sen ei tarvitse lähteä ajatuksesta, että meissä olisi jotakin vialla tai korjattavaa. Ehkä todellinen muutos alkaakin siitä, että lakkaamme hetkeksi vaatimasta itseltämme enemmän ja opettelemme kuulemaan tarkemmin sen, mitä jo olemme.

Siksi syyskuussa kysymme:

Mikä auttaa minua tuntemaan oloni turvalliseksi omassa elämässäni juuri nyt?

Turva voi löytyä hyvin tavallisista asioista. Tutusta aamurutiinista, kodin lämmöstä, pehmeästä neuleesta ja villasukista. Ravitsevasta ruoasta, rauhallisesta kävelystä tai ensimmäisestä hitaasta hengityksestä pitkän päivän jälkeen. Joskus se on läheisen ihmisen ääni, käsi omalla sydämellä tai tieto siitä, ettei kaikkea tarvitse ratkaista tänään.

Turvallisuuden tunne ei myöskään näytä kaikille samalta. Yhdelle meri ja aaltojen tasainen liike avaavat tilaa hengittää. Toiselle saman tekee puiden humina, linnunlaulu, sateen ropina ikkunaa vasten tai täydellinen hiljaisuus.

Ehkä tärkeintä on alkaa huomata, mikä juuri minua rauhoittaa.

Tätä kuuntelemisen taitoa lähestymme syyskuussa myös erilaisten hoitojen, harjoitusten ja oman rauhan rituaalien kautta. Tutustumme Suomessa tällä hetkellä tarjolla oleviin elämyksellisiin rentoutushoitoihin, kuten Vagus Yin -hoitoon, kelluntarentoutukseen, Neurosoniciin ja muihin tapoihin, joissa suorittamisen sijaan harjoitellaan jotakin monelle meistä yllättävän vaikeaa:

Lupaa vain vastaanottaa.

Kaikkea hoivaa ei kuitenkaan tarvitse etsiä kodin ulkopuolelta. Myös omasta kodista voi rakentaa paikan, jossa keho ja mieli saavat vähitellen laskeutua päivän kiireestä lepoon. Lämmin jalkakylpy, kynttilän sytyttäminen, muutama tietoinen hengitys, meditaatio, Yoga Nidra tai äänimaljan rauhallinen sointi voivat muodostaa pienen oman rauhan rituaalin.

Haluan alkaa avata STORIESissa näitä menetelmiä myös omina artikkeleinaan osana SuVia SoulWellness -kokonaisuutta. Mitä äänimaljarentoutuksessa tapahtuu ja mihin sen kokemus perustuu? Miksi Yoga Nidraa kutsutaan joogiseksi uneksi? Miten meditoinnin voi aloittaa, jos oma mieli ei tunnu koskaan hiljenevän? Entä millainen merkitys hengityksellä, äänellä, luonnolla ja turvallisuuden kokemuksella voi olla omassa hyvinvoinnissamme?

Tarkoituksena ei ole löytää yhtä kaikille sopivaa tapaa rentoutua. Pikemminkin haluan tarjota erilaisia ovia, joita kokeilemalla jokainen voi löytää juuri itselleen luontevan tien kohti rauhallisempaa oloa ja syvempää yhteyttä itseensä.

Syksyyn valmistautuminen on myös konkreettista huolenpitoa. Kun päivät viilenevät ja flunssakausi alkaa lähestyä, käännämme katseen eri puolilla maailmaa kulkeviin hoivaperinteisiin. Millaisin lämpimin juomin, keitoin, yrtein, kylvyin, höyryin ja sukupolvelta toiselle siirtynein kotikonstein viluista ja väsynyttä oloa on totuttu hoivaamaan?

Artikkelissa Lusikallinen lepoa, kupillinen lämpöä – Maailman lohdullisimmat hoivaperinteet flunssakauteen emme etsi ihmeparannuksia, vaan sitä lohtua ja viisautta, jota arkisiin hoivaperinteisiin voi sisältyä. Joskus flunssaista oloa helpottaa lääkkeen lisäksi se, että joku tuo lämpimän kupin käteen, vetää peiton paremmin hartioille ja antaa luvan levätä.

Ehkä hoiva onkin yksi turvan kauneimmista kielistä.

Syyskuu on myös sadonkorjuun aikaa. Metsät, puutarhat ja pellot tarjoavat omenoita, sieniä, juureksia ja viimeisiä kesän makuja. Hävikkiviikolla pysähdymme katsomaan ruokaa ja jo olemassa olevia raaka-aineita hieman uusin silmin. Kuinka samasta satokauden sadosta voisi syntyä useampi herkullinen ateria ilman, että ruoanlaitosta tulee liian suuri urakka?

Luonto ei tunne hävikkiä samalla tavalla kuin me. Se kierrättää, muuttaa muotoa ja tekee vanhasta vähitellen uuden kasvun perustan.

Ehkä voimme oppia siitä jotakin myös omaan elämäämme. Kaikkia kokemuksiamme ei tarvitse hylätä voidaksemme aloittaa uudelleen. Myös se, minkä olemme jo eläneet, voi muodostaa maaperän jollekin uudelle.

Syyskuussa pysähdymme myös Roosa nauha -keräyksen myötä vakavan ja herkän aiheen äärelle. Tarkastelemme syövän hoitoa, täydentäviä menetelmiä ja integratiivista onkologiaa turvallisesti, vastuullisesti ja lääketieteellistä hoitoa kunnioittaen.

Vakavan sairauden keskellä ihminen on aina enemmän kuin diagnoosinsa. Kehon hoitamisen rinnalla kulkevat myös mieli, pelot, toivo, uni, ravinto, kosketus ja tarve tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä.

Turva voi silloin tarkoittaa luotettavaa tietoa, turvallista hoitosuhdetta, läheisen läsnäoloa tai tunnetta siitä, ettei vaikeankaan kokemuksen keskelle tarvitse jäädä yksin.

Syyskuun kivi on syvänsininen safiiri, johon on kivisymboliikassa liitetty viisautta, mielen kirkkautta, luottamusta ja sisäistä totuutta. Sen rauhallinen sininen sävy tuo mieleen tummuvan syystaivaan ja veden pinnan, jonka alla avautuu kokonainen maailma.

Safiirin symboliikka sopii kauniisti syyskuun teemaan. Se ei kutsu etsimään vastauksia yhä kauempaa itsestämme, vaan hiljentymään sen äärelle, minkä ehkä jo tiedämme syvällä sisimmässämme.

Mikä elämässäni tuntuu aidosti omalta – ja millaiseen rytmiin haluan tänä syksynä juurtua?

Olen itse luvannut tänä syksynä tehdä enemmän tilaa asioille, jotka tuovat minulle iloa ja saavat minut voimaan hyvin. Olen varannut aikaa uusille harrastuksille, Sambic-tanssitunnille, kundaliinijoogalle ja italian kielen opiskelulle – asioille, jotka olen valinnut täysin itseäni varten.

Olen tehnyt itselleni myös yhden pienen mutta kauniin lupauksen. Ostan joka perjantai kotiin tuoreen leikkokukkakimpun kiitokseksi kuluneesta viikosta #perjantaikimppu.

En palkinnoksi siitä, että olisin saavuttanut jotakin erityistä tai saanut kaiken valmiiksi. Vaan siksi, että olen elänyt jälleen yhden viikon, tehnyt parhaani ja ansaitsen jotakin kaunista aivan tavallisen arjen keskelle.

Ehkä tämä onkin oma tapani muistuttaa itseäni siitä, että ilolle, kauneudelle ja itsestä huolehtimiselle saa tehdä tilaa jo nyt – ei vasta sitten, kun kaikki muu on hoidettu.

Mitä sinä voisit luvata itsellesi tänä syksynä – sellaista, joka tekee sinulle hyvää tai aivan yksinkertaisesti onnelliseksi?

Oma rytmi ei välttämättä ole tehokkain, kurinalaisin tai ulospäin vaikuttavin. Se on rytmi, jossa tekemisen ja levon välille jää tilaa. Rytmi, jossa keho ei joudu jatkuvasti kiirehtimään mielen perässä ja jossa suunnitelmia saa tarvittaessa myös muuttaa.

Se voi rakentua pienistä toistuvista hetkistä: aamun ensimmäisestä valosta, lämpimästä ateriasta, rauhallisesta kävelystä, iltaan laskeutumisesta ja riittävästä levosta. Asioista, jotka viestivät meille yhä uudelleen:

Olet tässä. Sinua kannatellaan. Juuri nyt ei ole kiire mihinkään.

Juurtuminen ei edellytä, että elämä ympärillämme olisi täysin rauhallista tai valmista. Se tarkoittaa yhteyttä itseemme myös keskeneräisyyden keskellä. Kykyä huomata, milloin olemme ajautuneet liian kauas omista tarpeistamme – ja löytää jälleen tie takaisin.

Joskus palaamme itseemme luonnossa.

Joskus musiikissa, liikkeessä tai hiljaisuudessa.

Joskus toisen ihmisen turvallisessa seurassa.

Ja joskus vain sytyttämällä kynttilän, vetämällä villasukat jalkaan ja antamalla uloshengityksen kestää hieman tavallista pidempään.

Toivon, että syyskuun tarinat, kokemukset ja harjoitukset tarjoavat sinulle sekä uutta tietoa että pieniä hengähdyspaikkoja. Ennen kaikkea toivon niiden muistuttavan, ettei hyvinvoinnin tarvitse olla jatkuvaa pyrkimistä kohti jotakin, mitä emme vielä ole.

Sinun ei tarvitse muuttua ansaitaksesi lepoa, hoivaa tai hyvää oloa.

Saat astua tähän syksyyn juuri sellaisena kuin olet.

Muista kuunnella itseäsi ja kulkea omassa rytmissäsi.

Lämpöä, turvaa & lempeitä syyskuun hetkiä!

 

SMILE. SPARKLE. SHINE – Rakkaudella

suvi.sjoblom@suvia.life