Lokakuun kivet – Opaali ja turmaliini, monivärisyyden ja toivon kivet

Lokakuu tuo mukanaan kaksi kiveä, jotka kumpikin kantavat sisällään kokonaisen sateenkaaren. Opaalin syvyyksissä liikkuu valo, joka vaihtaa väriä katseen mukana. Turmaliini voi olla yhdessä kiteessä sekä vaaleanpunainen että vihreä. Kumpikaan ei ole vain yhtä sävyä. Emme mekään.

Kuukauden kivi -artikkelisarjassa tutustumme joka kuukauden energiakiveen ja sen energeettisiin ominaisuuksiin. Sarjassa keskitymme kivien historiaan, symboliikkaan sekä niiden käyttöön itsehoidossa, energiatyössä ja arjen hyvinvoinnin tukena.

Lokakuu on harvinainen kuukausi: sillä on kaksi kuukauden kiveä. Perinteinen lokakuun kivi on opaali (eng. opal). Sen rinnalle nousi myöhemmin turmaliini (eng. tourmaline), erityisesti sen vaaleanpunainen muoto.

Kun amerikkalaiset jalokivikauppiaat vahvistivat nykyisen kuukausikivilistan vuonna 1912, lokakuun kiveksi kirjattiin opaali ja turmaliini mainittiin sen vaihtoehtona. Myöhemmin listaa tarkennettiin, ja nykyään molemmat kivet kantavat lokakuun kiven titteliä rinnakkain.

Ne ovat luonteeltaan hyvin erilaiset. Opaali on herkkä, vettä sisällään kantava kivi, joka tarvitsee hellää käsittelyä. Turmaliini taas on kova ja kestävä, arjen mukana kulkeva kumppani. Yhdessä ne muodostavat kauniin parin: toinen muistuttaa herkkyydestä, toinen vahvuudesta. Molempia tarvitaan, kun pidämme huolta itsestämme ja toisistamme.

Opaali, kivi jonka sisällä asuu vesi

Opaali on mineraalimaailman erikoisuus. Useimmat jalokivet ovat kiteisiä, eli niiden atomit ovat järjestäytyneet säännölliseksi hilaksi. Opaali ei ole. Se koostuu piidioksidista ja vedestä, jota on kiven sisällä yleensä muutamasta prosentista noin kymmeneen prosenttiin.

Opaali syntyy hitaasti. Kun piidioksidipitoinen vesi valuu maaperän halkeamiin ja onkaloihin, vesi vähitellen haihtuu ja piidioksidi jää jäljelle. Prosessi voi kestää miljoonia vuosia.

Koska opaali sisältää vettä, se on myös herkkä. Kovuudeltaan se jää noin kuuteen, ja äkilliset lämpötilan muutokset, kuivuus tai kolhut voivat saada sen halkeilemaan. Opaali muistuttaa, että kaunein ei aina ole kestävin. Joskus kauneus pyytää meiltä huolenpitoa.

Valon leikki pienissä helmissä

Opaalin tunnetuin ominaisuus on sen värileikki. Kun kiveä kääntää, sen sisällä välähtelevät punainen, oranssi, vihreä, sininen ja violetti, aivan kuin pienet liekit liikkuisivat veden alla.

Pitkään värileikki oli arvoitus. Vasta 1960-luvulla australialaiset tutkijat selvittivät elektronimikroskoopin avulla, mistä se syntyy. Jalo-opaalin sisällä on lukemattomia pieniä piidioksidipalloja, jotka ovat järjestäytyneet tiiviiksi, säännöllisiksi riveiksi. Kun valo kulkee niiden välistä, se taittuu ja hajoaa sateenkaaren väreiksi. Pallojen koko ratkaisee, mitä värejä näemme.

Opaalissa ei siis ole väriainetta. Sen värit syntyvät siitä, miten valo kohtaa sen rakenteen.

Ajatuksessa on jotakin lohdullista. Kauneus ei synny yhdestä suuresta asiasta, vaan lukemattomista pienistä, oikein asettuneista osista. Ehkä välittäminenkin on juuri sitä. Pieniä tekoja, jotka asettuvat rinnakkain ja saavat valon näkymään.

Toivon kivi ja sitkeä taikausko

Opaalin nimen arvellaan juontuvan sanskriitin sanasta upala, joka tarkoittaa jalokiveä. Roomalaiset kutsuivat sitä nimellä opalus, ja he arvostivat sitä suuresti. Opaali symboloi heille rakkautta ja toivoa.

Roomalainen oppinut Plinius vanhempi kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla, että opaalissa yhdistyvät rubiinin tuli, ametistin purppura ja smaragdin vihreä. Hänen mukaansa jotkut opaalit vetivät vertoja taidemaalarien syvimmille ja rikkaimmille väreille.

Kreikkalaiset liittivät opaaliin ennustamisen lahjan, ja arabialaisen legendan mukaan opaalit putosivat taivaalta salaman mukana. Eurooppalaisessa perinteessä opaali on symboloinut toivoa, puhtautta ja totuutta.

Sitten tuli 1800-luku ja kirjailija Walter Scott. Hänen romaanissaan Anne of Geierstein opaali liitettiin onnettomuuteen, ja syntyi sitkeä taikausko, jonka mukaan opaali tuo huonoa onnea, jos sen kantaja ei ole syntynyt lokakuussa. Uskomuksella ei ollut juuria vanhassa perinteessä, mutta se levisi nopeasti.

Onneksi kaikki eivät uskoneet sitä. Kuningatar Viktoria rakasti opaaleja ja antoi niitä lahjaksi tyttärilleen. Hänen ansiostaan opaali palasi vähitellen arvostetuksi koruksi.

Australian punaisesta maasta

Nykyään valtaosa maailman jalo-opaaleista louhitaan Australiasta. Kuuluisimpia louhosalueita ovat Coober Pedy, jonka asukkaat ovat rakentaneet kotejaan maan alle kuumuutta pakoon, ja Lightning Ridge, joka tunnetaan harvinaisesta mustasta opaalista. Tummaa taustaa vasten värileikki hehkuu kaikkein voimakkaimpana.

Muita tärkeitä löytöalueita ovat Etiopia, josta on 2000-luvulla löydetty kauniita opaaleja, sekä Meksiko, jonka tuliopaalit hehkuvat lämpimän oranssin ja punaisen sävyissä.

Turmaliini, sekavärinen kivi

Turmaliinin nimi kertoo jo paljon. Se juontuu sinhalan kielen sanasta, joka tarkoittaa sekavärisiä kiviä. Hollantilaiset kauppiaat toivat Sri Lankasta Eurooppaan monivärisiä kivisoria, ja nimi jäi elämään.

Turmaliini ei ole yksi mineraali, vaan kokonainen mineraaliryhmä, jossa on kymmeniä eri lajeja. Sen kemiallinen koostumus on yksi jalokivimaailman monimutkaisimmista, ja juuri siksi sitä esiintyy lähes kaikissa väreissä. Vaaleanpunainen, punainen, vihreä, sininen, keltainen, ruskea ja musta. Kovuudeltaan turmaliini yltää noin seitsemään, joten se kestää hyvin arkikäyttöä.

Turmaliinissa on myös kiehtova fysikaalinen ominaisuus. Kun sitä lämmittää tai painaa, sen pinnalle syntyy sähkövaraus. Hollantilaisten merimiesten kerrotaan huomanneen, että aurinkoon jätetty turmaliini veti puoleensa tuhkaa, ja he käyttivät sitä piippujensa puhdistamiseen. Kiveä kutsuttiin nimellä aschentrekker, tuhkanvetäjä.

Kivi, joka näyttää eri suunnista eri värin

Monet turmaliinit vaihtavat sävyään sen mukaan, mistä suunnasta niitä katsoo. Kide voi näyttää sivulta vaaleanvihreältä ja päästä katsottuna syvän vihreältä. Ilmiötä kutsutaan pleokroismiksi.

Erityisen kaunis on vesimeloniturmaliini, jonka kiteen sisus on vaaleanpunainen ja reunat vihreät, aivan kuin viipaloitu vesimeloni. Yhdessä kivessä on kaksi väriä, jotka eivät kilpaile keskenään, vaan kulkevat sisäkkäin.

Harvinaisimpia ovat Brasiliasta 1980-luvulla löydetyt Paraíban turmaliinit, joiden kuparin synnyttämä neonsininen hehku teki niistä hetkessä jalokivimaailman tähtiä. Turmaliinia löytyy kuitenkin myös meiltä. Mustaa turmaliinia esiintyy Suomenkin kallioperässä, erityisesti pegmatiittikivissä.

Keisarinnan vaaleanpunainen

Turmaliinia on historian saatossa sekoitettu moniin muihin jalokiviin. 1500-luvulla espanjalainen valloittaja piti Brasiliasta löytämäänsä vihreää turmaliinia smaragdina, ja monet vanhojen kruununjalokivien rubiineiksi luullut kivet ovat osoittautuneet punaisiksi turmaliineiksi. Vasta 1800-luvulla tiede tunnisti turmaliinin omaksi mineraalikseen.

Yksi turmaliinin suurimmista ihailijoista oli Kiinan keisarinna Cixi. Hän rakasti vaaleanpunaista turmaliinia niin paljon, että 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Kaliforniasta, San Diegon kaivoksista, laivattiin Kiinaan suuria määriä vaaleanpunaisia ja punaisia turmaliineja hänen hoviaan varten. Kun Kiinan keisarikunta romahti vuonna 1912, myös Kalifornian turmaliinikauppa hiljeni.

Värit, jotka puhuvat tunteista

Kivisymboliikassa opaali liitetään toivoon, inspiraatioon, luovuuteen ja tunteiden herkkyyteen. Sen ajatellaan vahvistavan sitä, mitä kantaja jo tuntee, ja tuovan tunteet näkyviin samaan tapaan kuin valo tuo esiin kiven värit. Energiatyöskentelyssä opaali yhdistetään usein kruunuchakraan ja, värinsä mukaan, myös muihin chakroihin.

Vaaleanpunainen turmaliini on kiviperinteessä sydämen kivi. Se liitetään myötätuntoon, rakkauteen, anteeksiantoon ja lempeyteen, sekä toista että itseä kohtaan. Energiatyöskentelyssä se yhdistetään sydänchakraan.

Musta turmaliini puolestaan tunnetaan suojaavana ja maadoittavana kivenä. Sitä on pidetty kivenä, joka auttaa rajaamaan pois kuormittavaa ja palaamaan omaan keskukseen. Se liitetään juurichakraan.

Kivien energeettiset ominaisuudet perustuvat henkisiin perinteisiin, symboliikkaan ja henkilökohtaisiin kokemuksiin, eivät tieteellisesti osoitettuihin hoitovaikutuksiin. Kivi voi silti olla merkityksellinen osa itsehoitoa: konkreettinen muistutus aikomuksesta, arvosta tai tunteesta, jonka äärelle haluamme palata.

Välittämisen kaksi suuntaa

SuVia STORIESin lokakuun teemana on välittäminen, lämpöä ja valoa pimeneviin päiviin.

Välittämisellä on aina kaksi suuntaa. Kaivo, josta muut ammentavat, tarvitsee itsekin lähteen. Lokakuun kivet kertovat tästä kauniisti.

Vesimeloniturmaliini kantaa vaaleanpunaista sydäntä vihreän kehän sisällä. Ehkä se muistuttaa, että myötätunto alkaa sisältä. Kun oma sydän on hoidettu, sen lämpö ulottuu luontevasti myös muihin.

Opaali taas muistuttaa herkkyydestä. Se ei kestä kovaa kohtelua, ja se tarvitsee kosteutta pysyäkseen ehjänä. Meissäkin on opaalin kaltaisia puolia. Kohtia, jotka eivät kestä jatkuvaa painetta. Hetkiä, jolloin tarvitsemme jonkun, joka käsittelee meitä hellästi.

Pimenevinä päivinä on helppo ajatella, että valon täytyy tulla jostain ulkopuolelta. Opaali kertoo toista. Sen valo syntyy sisältä, rakenteesta, joka on muodostunut hitaasti ja hiljaa miljoonien vuosien aikana.

Ehkä meissäkin on enemmän valoa kuin uskomme. Se vain tarvitsee hetken, jolloin joku katsoo meitä oikeasta suunnasta.

Kivi kysymyksenä, vastaus on jo sinussa

Lokakuun kiviä voi käyttää itsehoidossa meditaation, päiväkirjatyöskentelyn tai oman aikomuksen asettamisen tukena. Voit pitää kiveä kädessäsi, asettaa sen lähellesi tai käyttää korua muistuttamassa valitsemastasi aikomuksesta.

Jalo-opaali ja jalokivilaatuinen turmaliini ovat arvokkaita, eikä niitä tarvitse hankkia harjoitusta varten. Kiviperinteessä vaaleanpunaisen turmaliinin sijaan voi valita esimerkiksi ruusukvartsin, joka yhdistetään rakkauteen ja lempeyteen, tai rodoniitin, joka liitetään anteeksiantoon ja tunteiden tasapainoon. Opaalin värileikkiä muistuttaa labradoriitti, jonka sinivihreä hohde syttyy valossa, kun kiveä kääntää. Mustaa turmaliinia saa usein edullisesti myös raakakivenä.

Jos sinulla ei ole sopivaa kiveä, harjoitukseen sopii yhtä hyvin vaaleanpunainen kynttilä, kaunis kuva tai jokin esine, johon sama lämmin tunnelma sinulle tiivistyy.

Jos sinulla on opaalikoru, muista käsitellä sitä hellästi. Vältä äkillisiä lämpötilan muutoksia, voimakkaita pesuaineita ja pitkää kuivaa säilytystä. Pyyhi kivi pehmeällä, kostealla liinalla. Liimattuja opaalidupletteja ja -tripletteja ei kannata upottaa veteen.

Hetki itsellesi ja toiselle

Varaa itsellesi muutama rauhallinen minuutti. Ota käteesi lokakuun kivi tai jokin toinen kivi tai esine, joka puhuttelee sinua juuri tänään.

Anna katseesi levätä sen värissä. Jos kivessäsi on värileikkiä, käännä sitä hitaasti ja katso, miten valo liikkuu.

Jos se tuntuu hyvältä, sulje silmäsi ja anna hengityksen kulkea omassa rytmissään.

Kysy itseltäsi ensin:

Miten voisin tänään pitää huolta itsestäni?

Anna vastauksen nousta rauhassa. Ehkä se on lepoa, lämmin ateria, kävely tai lupa sanoa ei.

Kysy sitten:

Kuka elämässäni kaipaisi juuri nyt pientä välittämisen elettä?

Ehkä mieleesi nousee iäkäs naapuri, ystävä, josta et ole kuullut aikoihin, tai läheinen, jonka väsymyksen olet huomannut. Anna kuvan hänestä olla hetken mielessäsi.

Kun avaat silmäsi, valitse yksi pieni teko kumpaankin suuntaan. Yksi itsellesi ja yksi toiselle. Puhelu ilman asiaa, viesti, jossa kerrot ajattelevasi häntä, tai hetki, jolloin kuuntelet kiirehtimättä.

Välittäminen ei vaadi suuria tekoja. Opaalin tavoin se syntyy pienistä osista, jotka asettuvat rinnakkain ja saavat valon näkymään.

Kivet: opaali (opal) ja turmaliini (tourmaline)
Mineraali: opaali on vettä sisältävää amorfista piidioksidia, turmaliini monimutkainen boorisilikaattien mineraaliryhmä
Väri: opaali valkoinen, musta, oranssi ja läpikuultava värileikin kera; turmaliini lähes kaikissa väreissä, lokakuun kivenä erityisesti vaaleanpunainen
Kovuus: opaali noin 5,5–6,5, turmaliini noin 7–7,5
Chakra: opaali erityisesti kruunuchakra; vaaleanpunainen turmaliini sydänchakra, musta turmaliini juurichakra
Elementti: opaali erityisesti vesi; turmaliini erityisesti maa
Horoskooppi: liitetään erityisesti vaakaan ja skorpioniin
Teemat: toivo, inspiraatio, herkkyys, myötätunto, lempeys, suojaus ja välittäminen itseä ja toisia kohtaan